Lääkkeiden velvoitevarastointilain uudistaminen on välttämätöntä


Velvoitevarastointilain tarkoituksena on turvata lääkkeiden saatavuus tilanteissa, joissa niiden tavanomainen saatavuus maahamme on vaikeutunut tai estynyt lääkkeiden toimituskatkosten, vakavan kriisin tai muun näihin verrattavan syyn takia. Valitettavasti nykyinen velvoitevarastointilaki yhdistettynä sairaaloiden tarjouskilpailutusten sanktio- ja kateostokorvauksiin on johtanut kilpailun vähenemiseen monissa elintärkeissä sairaalalääkkeissä. Velvoitevarastointilaki on kääntynyt omaa tarkoitusperäänsä vastaan, sillä nyt todellisena uhkana on, että toimimaton laki johtaa vakaviin lääkkeiden saatavuusongelmiin.

Lääkkeiden velvoitevarastointilain uudistaminen on välttämätöntä

Ainutlaatuinen järjestelmä

Velvoitevarastoinnin piirissä on tällä hetkellä 1 412 lääkevalmistetta. Suomen järjestelmä on kansainvälisesti ainutlaatuinen, sillä myös lääkeyrityksillä on varastointivelvoite. Lääkeaineesta riippuen varastoituna tulee olla kolmen, kuuden tai jopa kymmenen kuukauden keskimääräistä kulutusta vastaava määrä lääkettä. Teollisuuden ohella THL on velvollinen varastoimaan kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvia rokotteita, ja terveydenhuollon toimintayksiköt ovat velvollisia varastoimaan tiettyjä toimintayksiköissä käytettäviä lääkkeitä.

Viiden yliopistosairaalan ympärille muodostettujen hankintarenkaiden kilpailutuksen voittanut yritys sitoutuu toimittamaan valmistetta yleensä kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi. Lääkeyrityksille erityisen haasteen aiheuttavat pitkään varastoitavat ja paljon säilytystilaa vaativat sairaalavalmisteet, joilla on usein myös lyhyt kestoaika. Yritysten tulee varastoida kymmenen kuukauden kulutusta vastaava määrä esimerkiksi infuusioina annettavia antibiootteja, perusliuoksia ja ravintoliuoksia. Kun lääkkeen kestoaika on 18 kuukautta, tästä vain noin 3 kuukautta on todellista myyntiaikaa.

Vähemmän kilpailua velvoitevarastoitavissa lääkkeissä

Huoltovarmuuskeskus maksaa korvausta velvoitevarastoitavista lääkkeistä, mutta kokonaiskustannuksista yli puolet muodostavia säilytys- ja hävikkikustannuksia ei korvata, vaan niiden kattaminen jää kokonaisuudessaan lääkeyhtiöille. Pitkään varastoitavissa ja paljon säilytystilaa vaativissa sairaalavalmisteissa maksettava korvaus ei kata aina edes yritysten varastointikustannuksia. Yhä useampi lääkeyritys ei jätäkään enää tarjouksia tällaisista lääkkeistä.

Sairaalalääkkeisiin erikoistuneella yrityksellä voi olla jopa yli 1,5 miljoonaa litraa velvoitevarastoitavia valmisteita. Näistä yleensä noin kolmasosa joudutaan hävittämään, jos yritys ei voita seuraavia tarjouskierroksia. Vaihtoehtona hävittämiselle on lääkkeen myyntiluvan lakkauttaminen, joka johtaa lääkevalikoiman köyhtymiseen ja huoltovarmuuden heikkenemiseen. Markkinoiden keskittyminen tekee toimitusketjusta aiempaa haavoittuvamman, sillä sairaalalääkkeisiin erikoistuneilla yrityksillä ei ole yleensä valmiutta ja mahdollisuutta toimittaa Suomeen valmisteita ilman hankintarenkaan kanssa tehtyä sopimusta.

Syksyn aikana runsaasti julkisuutta saanut tukkujakelijan toimintahäiriö on herättänyt kysymyksen nykyisen keskitetyn varastoinnin haavoittuvuudesta. Valtaosa velvoitevarastoiduista lääkkeistä sijaitsee kahden lääketukun keskusvarastoissa. Jos lääkkeiden toimittaminen sairaaloihin kangertelee tietojärjestelmän vaihdoksesta johtuen, niin miten haavoittuvainen lääkejakelumme on todellisen kriisin kohdatessa?

Hajauttaminen vähentäisi tarpeetonta lääkehävikkiä

Markkinahäiriöiden välttämiseksi ja lääkkeiden saatavuuden varmistamiseksi merkittävä osa sairaalavalmisteiden velvoitevarastoinnista tulisi siirtää terveydenhuollon toimintayksiköiden vastuulle. Näin varmistuttaisiin siitä, että hävitty sairaalatarjous ei johda valmisteiden tarpeettomaan tuhoamiseen ja siirtymäkaudet voidaan hoitaa joustavasti. Ympäri Suomea sijoitetut velvoitevarastot vähentäisivät järjestelmän riskialttiutta verrattuna nykytilaan, jossa valtaosa lääkkeistä on lääketukkujen keskusvarastoissa. Hajautetut varastot olisivat myös kunkin alueen tarpeen mukaisia ja voisivat mukautua tehokkaammin poikkeaviin tilanteisiin kuten infektioaaltoihin. Lisäksi hajautettu malli mahdollistaisi velvoitevarastojen nopean ja dynaamisen käyttöönoton todellisessa kriisi- tai saatavuushäiriötilanteessa.

Velvoitevarastoinnin uudistaminen ei ole tarpeen ainoastaan huoltovarmuuden parantamiseksi ja kilpailun edistämiseksi, vaan myös ekologisista ja eettisistä syistä. Samalla kun toisaalla saatetaan kärsiä vakavista lääkehoitoja vaarantavista saatavuusongelmista, Suomessa seisotetaan ensin suuria määriä elintärkeitä lääkkeitä kuukausitolkulla, jonka jälkeen valitettavan suuri osa niistä joudutaan hävittämään vanhentuneina.

Heikki Bothas
toiminnanjohtaja
Rinnakkaislääketeollisuus ry